Kansainvälinen kissajärjesto FIFe johon Suomen Kissaliittokin kuuluu, on perustettu vuonna 1949. Eurooppalainen on kuulunut hyväksyttyihin rotuihin alusta lähtien. Helsingin Messuhallissa 21.-23.4.1962 järjestetyssä toisessa kansainvälisessä kissanäyttelyssämme (joka oli Helsingin Rotukissayhdistyksen järjestämä, eli nykyisen SUROKin) rekisteröitiin noviisina ensimmäinen eurooppalaiskissamme; valkoinen sinisilmäinen Mikko (1960-1974) -niminen kastraattiuros, joka sai rekisterinumeron 80. Mikon omistaja oli Sylvi Leino. Seuraavina vuosina rekisteröitiin muitakin eurooppalaisia noviisina, mm. musta uros IC Negro Tripp numerolla 159, omistaja Maja Sidorow ja toinen valkoinen kastraattiuros Mikko Kasimir, joka sai rekisterinumeron 160. Myös IP Petteri, joka oli hopeatabbyn värinen uros, reknro 270 ja omistaja Irmeli Nenonen. Suurin osa alkuvuosina (60-luvun alussa) rekisteröidyistä eurooppalaisista oli kastraatteja, mutta IC Negro Tripp jatkoi sukua ja siitä tuli omistajansa Maja Sidorowin Trippendal-kasvatuksen kantaisä. Maja toimi muutenkin aktiivisesti eurooppalaiskasvatuksen edistämiseksi. 70-luvulla yksi legendaarisista eurooppalaisistamme oli maineikkaasta näyttely- ja siitosurasta tunnettu Anneli ja Helena Valkosen omistama hopeatiikeri IP&IC Mikael eli Mikko, joka rekisteröitiin noviisina vuonna 1972. Mikko sai rekisterinumeron 2439K. Mikko kuten myös Negro Tripp löytyvät monen tämänkin hetken eurooppalaisen taustalta, jos sukulinjoja tutkitaan tarpeeksi pitkälle taaksepäin.
Ensimmäinen suomalainen eurooppalaispentue syntyi 14.5.1966 yhdistelmästä IC Negro Tripp x Anu (kilpikonna valkoinen naaras). Pentueen kasvattaja oli Irmeli Kallio. Samana vuonna syntyi myös pentue 22.9.1966 kasvattajalle Marja-Leena Palervo (kasvattajanimi von Sennehütte) ja pentueen vanhempina olivat IC Negro Tripp ja ruskeatabby Josephina. 60-luvun loppuvuosina syntyi muutama pentue vuodessa mutta varsinaisesti kasvatus pääsi kunnolla vauhtiin 70-luvulla, joskaan noviisien merkitys ei tuolloinkaan vielä vähentynyt. 70-luvulla Maja Sidorowin / Trippendal lisäksi eurooppalaisia kasvattivat mm. Anneli ja Helena Valkonen kasvatajanimellä Kontukatin.
Eurooppalaisia kasvatettiin 70-luvulla samalla rotumääritelmällä kuin brittiläisiä, koska FIFessä brittiä ei tuolloin vielä tunnistettu omana rotunaan ja näin tuontibritit rekisteröitiin tuon ajan vapaamielisen tulkinnan mukaan eurooppalaisina. Tästä aiheutui tiettyjä hankaluuksia, joskaan Suomessa eurooppalaiskantaan ei sekoitettu kovin paljon brittikissoja, vain muutamia. Onneksi, voisi todeta, sillä suomalainen eurooppalaiskanta pysyi näin ollen varsin puhtaana. Erinäisten vaiheiden jälkeen eurooppalainen sai vuoden 1983 alusta oman, FIFen hyväksymän rotumääritelmän, johon liittyi olennaisesti vaatimus rotupuhtaudesta eli rotusekoitusten välttämisestä. Brittiläinen sai samalla myös oman standardinsa ja on siitä lähtien kuulunut FIFen hyväksymiin rotuihin. Naapurimaassamme Ruotsissa brittiä oli ehditty sekoittamaan eurooppalaiseen enemmänkin ja siellä rotujako oli paljon hankalampi prosessi. Ruotsissa suurin osa kissoista päätyikin jaossa briteiksi ja Suomessa eurooppalaisiksi.
Kissaliiton rekisteriin on tähän mennessä (laskettuna 60-luvulta vuoteen 2007) kirjattu n. 2800 eurooppalaista, pentueita on syntynyt n. 660 ja niiden aikaansaamiseen on osallistunut n. 170 eri kasvattajaa. 1980-luku oli eurooppalaisen vuosikymmen, kasvatus- ja myös näyttelymielessä. Eurooppalaisia rekisteröitiin vuosittain kasvavassa määrin, ennätysvuotena 1989 jolloin rotumme kissoja rekisteröitiin 128 kpl, pentueita syntyi n. 40. Näyttelyissä eurooppalaisia oli usein 50-60 kpl, silloin tällöin jopa 80! 90-luvun aikana tapahtui vähitellen taantuma ja rekisteröintiluvut putosivat, samoihin aikoihin hyväksyttiin useita uusia rotuja ja tällä ehkä oli vaikutuksensa. 2000-luvulla toiminta on jälleen tullut aktiivisemmaksi ja nyt ollaan rekisteröintiluvuissa kohottu jälleen n. 70-80 kissaan vuodessa. Näyttelyissä taas oli 90-luvulla keskimäärin 30-40 eurooppalaista, nykyisin ehkä 20-30. Noviisien rekisteröintimäärät ovat pudonneet radikaalisti huippuvuosista. 80-90-luvulla noviiseja saatettiin rekisteröidä 20-30 vuodessa, kun nykyään ehkä n. 5.
Noviisien avulla eurooppalaiskasvatukseen on saatu ajoittain uutta verta ja siksi tuontikissojen merkitys ei ole ollut niin suuri kuin joillain muilla roduilla. Joitakin tuontikissoja on kuitenkin ajoittain meille hankittu, lähinnä tabby(kuvio)taustaisia kissoja Ruotsista. Suomessa on aikojen saatossa eniten kasvatettu tiikerikuviota, mitä taas ei juuri kasvateta muissa maissa. Täplikäs on kuvioryhmistä uusin ja nostanut nopeasti suosiotaan. Kautta aikojen suosituin eurooppalaiskissan väri on ollut musta, mustia eurooppalaisia on rekisteröity muihin väreihin verrattuna ylivoimaisesti eniten. Seuraavaksi suosituimpien joukossa ovat mm. ruskea- ja hopeatiikeri sekä sininen.
Vuoden 1988 alkupuolella valmistuivat rodun ensimmäiset kolme Eurooppa Championia, punatabby Turri, hopeatiikeri Kontukatin Elviira ja ruskeatiikeri Tiikerinsilmän Aku. Vuonna 1989 valmistui ensimmäinen Eurooppa Premior, ruskeatiikeri Kissankellon Weikka Vesseli.
Palaa etusivulle Esittely eurooppalaiskissasta Tietoa eurooppalaisyhdistyksestä (SER-FER) Eurooppalaiskasvattajia Siirry pentusivulle